keskiviikko 18. syyskuuta 2013

# 3 Gamma Ray - No World Order! (2001)

"This is the dawn of the ending
It's the time of a new world order"


Levyn aloittaa vähän turhankin ytimekkäästi nimetty introkappale, Introduction. Itse en yleensä pahemmin introbiiseistä välitä, varsinkin jos ne on venytetty ylipitkäksi. Minusta on parempi, että levyllä päästään suoraan asiaan heti ensimmäisistä sekunneista lähtien. Tälläisellä albumilla tuo intro kuitenkin toimii ja on levyn teemaan sopiva, joten ei siitä sen enempää.

Dethrone Tyranny lähtee käyntiin muutaman sekunnin kitarakuviolla ja rummutuksella jonka jälkeen Hansen huutaa "alright!" ja meno alkaa kunnolla. Itse pidän No World Order!ia Somewhere Out in Spacen ohella Gamma Rayn ehdottomasti parhaana albumina. Suurin syy on ehkä se, että levy oli ensimmäinen, jonka koskaan bändiltä kuulin, joten sillä on tietynlaista tunnearvoa. Levyllä näkyy vahvana myös erittäin perinteinen power metal -soundi ja sille ominaiset tuplabasarit, eli tämä on juuri sellaista materiaalia mikä minuun uppoaa parhaiten.

Levy on alusta loppuun kaikin puolin toimiva, meno sen kuin yltyy kappaleesta toiseen, eikä edes balladimainen Lake of Tears onnistu pilaamaan tunnelmaa. Tahtilajin vaihdokset on toteutettu upeasti, The Heart of the Unicornin tykkimäinen alku sulautuu hyvin hitaampaan, eeppiseen kertosäkeeseen. Koko ajan tekee mieli tampata jalkaa lattiaan tai naputtaa sormilla pöytää. Heaven or Hell on ehdottomasti levyn kirkkaimpia tähtiä. Lyriikat ovat tässä varsin tarttuvassa kappaleessa aivan kohdallaan ja Kaitsun ääni pääsee upeasti oikeuksiinsa. Lopuksi kitarasoolo vielä kruunaa No World Orderin mestariteoksen.

Heaven or Hell - where do we go when we are leaving?
Heaven or Hell - whatever comes to set us free
Heaven or Hell - I've gone a long way and I see there's no wishing well
The choice is made - it's heaven or hell!

Eräänlainen albumin nimiraita New World Order on sekin levyn vahvinta osastoa. Melodinen ja jopa eeppinen ralli rytmikkäällä kertosäkeellä, tarttuvalla kitarakuviolla ja wahwahilla maustettuna. Niin ominaista Gamma Rayta ettei ole tosikaan! Alkupuolelta hieman paikallaan junnaava Damn the Machine huipentuu aivan uskomattoman hienoon kertosäkeeseen, jonka jälkeen kappaleen meno sen kuin yltyy. Välillä mietin, mitä kaikkea hienoa power metal -genre olisi menettänyt jos Hansen olisi jäänyt Helloweeniin. No, oltaisiin saatu ehkä ainakin yksi Chameleon vähemmän...
Solid taas on alusta loppuun tykki, nopeatempoinen avaruusteemalla kulkeva kappale.

"So glorious we'll fly like the eagle in the sky
And I know it's gonna be victory"

Fire Below eroaa edeltäjästään niin hitaamman temmon kuin aihepiirinsäkin puolesta. Tämä oli yksi ensimmäisiä kappaleita joihin rakastuin tältä levyltä, eikä suotta - kertosäe on niin tarttuva että jeesusteippikin jää kakkoseksi!

"This is the island of damnation,
Where all your dreams are gonna fall
Your mind is screaming for salvation
And then your world is gonna blow
Down in the fire below
Below"

Ja samaa linjaa jatkaa levyn kolmanneksi viimeinen kappale, synaintrolla alkava Follow Me. Kaitsu vetää lyriikat niin tunteella että kyllä helvetti sentään minäkin lähtisin seuraamaan! Tältä levyltä on oikeasti vaikea löytää yhtäkään heikompaa suoritusta, eeppisiä kitarakuvioita, upeita fantasialyriikoita ja tarttuvia kertosäkeitä löytyy enemmän kuin Instagramia käyttäviä teinejä täydestä bussista. Tokavikassa kappaleessa Eagle, kotka ei enää lennäkään vapaana vaan itkee jossain maanpinnan yläpuolella. Biisi on ehkä ainut levyn edes vähän hidastempoisempi ralli, mutta ei meno pysy rauhallisena kovinkaan kauaa kun kitarasoolo tulee kehiin ja kappalekin kirjaimellisesti sanoo "faster faster".

Se hidastempoisin ja rauhallisin veto on kuitenkin tämän upean albumin päättävä kappale, ehkä jopa jonkinasteinen rakkausballadi, Lake of Tears. Todella kauniit lyriikat ja sävelmä tästä löytyy, ja kirsikkana kakun päälle Hansen vielä tulkitseekin kappaleen aivan upeasti. Pitäisi melkein kaivaa sytkärit esiin, niin harmoninen tämä biisi on. Täydellinen päätöskappale muuten erittäin tykille power metal -levylle.

"We're riding the wind
to reach the golden dawn
We have done it all before"

Dethrone Tyranny 4/5
The Heart of the Unicorn 5/5
Heaven or Hell 5/5
New World Order 5/5
Damn the Machine 5/5
Solid 4/5
Fire Below 5/5
Follow Me 5/5
Eagle 4/5
Lake of Tears 5/5

47/50

No World Order! 94 %

Introkappaleen jätin pois laskuista kun sehän nyt ei varsinainen biisi ole, ja ei, en arvostellut lainkaan yläkanttiin. Tämä levy on vain niin uskomattoman hieno.